Kesä kutsuu

Kolminaisuudenpäivästä alkaa kirkkovuodessamme jakso, jota kutsutaan kirkkovuoden juhlattomaksi puoliskoksi. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteikö kesäaikaankin mahtuisi juhlapäiviä. Jo ennen juhannusta on konfirmaatiojuhlapyhä ja sitten pian suven suuri juhla juhannus. Heinäkuulle ajoittuvat kirkkomme eri herätysliikkeiden juhlat jne. Kuitenkin suuria juhlapyhiä, joita vietetään kaksoispyhinä kesäaikana ei ole.

Kolminaisuuden ajan sunnuntait julistavat meille iankaikkisuuden sanomaa ja onkin hyvin sattuvasti sanottu kolminaisuudenajasta: ”Se on kuin täyteläinen, värikäs kukkakenttä, joka on puhjennut sanan kylvöstä.”

Pian me jälleen näemme, kuinka kaikialla viheriöi, pellot ja niityt peittyvät kukkaloistoon. Näin kesä näyttää meille parhaimman ja kauneimman puolensa ja tästä kauneudesta me iloitsemme.

Aivan samoin kolminaisuuden aikakin osoittaa, kuinka Jumalan Sanan kylvö puhkeaa kukkaan. Vaikka paljon kylvetystä siemenestä meneekin hukkaan, putoaa tien oheen, rikkaruohojen sekaan, kalliolle tai joutuu lintujen ruuaksi, niin silti osa putoaa hyvään maaperään, alkaa itää, puhkeaa kukkaan ja tuottaa satoa.

Värikkään Jumalan Sanan kylvökentän muodostavat ne kymmenettuhannet ihmiset, jotka tänäkin kesänä kokoontuvat kirkkomme eri herätysliikkeiden kesäjuhlille pyytämään ja saamaan elämälle virvoitusta. Tällaisia juhlia ovat mm. Suviseurat Lopella ja Herättäjäjuhlat Isossakyrössä. Monelle juuri nämä kesäjuhlat ovat kesän kohokohta, joilta ei millään haluttaisi jäädä pois.

Saakoon meitä kaikkia ollat johdattamassa kesään ja sen moniin iloihin Saarnaajan kirjan sana: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä..” (vuoden 1938 käännöksen mukaan). Pyrkikäämme etsimään kesästämmekin sellaista, mikä pysyy eikä jouda roskiin heitettäväksi.

Taas kukkasilla kukkulat, Oi Herra kaikki vyötät. Ja laumat lukemattomat taas laitumilla syötät. Näin kaikki maa nyt iloissaan sinulle laulaa kiitostaan, julistaa kunniaasi. VK. 572:1

Runsain määrin kesän iloa ja aurinkoa jokaiselle toivottaen

Matti Vuohtoniemi