Kevään kohinaa

Kevät on kauneimmillaan ja kauheimmillaan. Puiden lehdet ovat hiirenkorvalla. Kevään ensimmäiset kukat ovat puhjenneet kukkaan. Aivan pian voikukat ovat jo kukassa. Olen kevätihminen, minulle kevät on uudelleen syntymisen aikaa. Tuntuu, että alan itsekin herätä henkiin raskaan talven jälkeen. Vaikka elämässä on aivan samanlaisia vastoinkäymisiä kuin talvellakin, niin ne eivät näytä läheskään yhtä vaikeilta kun maailma on täynnä valoa ja väriä. Toisaalta niille, jotka ovat allergisia koivun siitepölylle elävät vuoden vaikeinta aikaa. Omat ajatukseni kääntyvät pohtimaan asiaa hengellisestä näkökulmasta, kun on aika pohtia sitä, mitä ensi pyhänä on saarnattava kirkossa. Kirkkovuoden sunnuntain aiheena on Pyhän Hengen odotus. Päivän aiheessa on sama ristiriita kuin tässä kevään ajassa. Raamattu kuvaa Jeesusta elämän  valona. Tämä elämän valo antaa elämään iloa ja toivoa, mutta samaan aikaan paljastaa omassa sydämessä olevat väärät asenteet ja ajatukset. Pyhä Henki on juuri se voima, jonka kautta Kristus vaikuttaa tässä maailmassa. Hän tuo sydämeen sekä ilon, että totuuden siitä mitä meille ihan oikeasti kuuluu. Omalla kohdalla ajattelen, että antaa valon ja totuuden tulla vain sydämeen ja mieleen, se hoitaa ja parantaa. Suomen leijonat ovat mainostaneet maailmanmestaruuskisoja ”Leijonaa mä metsästän” hokemalla. Siinä vastaan tulee monenlaisia vaikeuksia, mutta kun kohtaa nämä hankaluudet pääsee lopulta perille. Tosin tässä lorussa leijonan metsästäjän valtaa suuri pelko silloin kun leijona lopulta kohdataan ja hän juoksee vauhdilla karkuun takaisin kotiin. Annetaan siis Pyhälle Hengelle lupa tulla vaikuttamaan omassa elämässä niin, ettei tarvitse lähteä karkuun vaikealla hetkellä, vaan taistellaan loppuun asti Jumalan voimalla, niin että sydämeen tulee rauha ja ilo Jumalan aikaan saamasta voitosta.