Kesä kutsuu

Kolminaisuudenpäivästä alkaa kirkkovuodessamme jakso, jota kutsutaan kirkkovuoden juhlattomaksi puoliskoksi. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteikö kesäaikaankin mahtuisi juhlapäiviä. Jo ennen juhannusta on konfirmaatiojuhlapyhä ja sitten pian suven suuri juhla juhannus. Heinäkuulle ajoittuvat kirkkomme eri herätysliikkeiden juhlat jne. Kuitenkin suuria juhlapyhiä, joita vietetään kaksoispyhinä kesäaikana ei ole.

Kolminaisuuden ajan sunnuntait julistavat meille iankaikkisuuden sanomaa ja onkin hyvin sattuvasti sanottu kolminaisuudenajasta: ”Se on kuin täyteläinen, värikäs kukkakenttä, joka on puhjennut sanan kylvöstä.”

Pian me jälleen näemme, kuinka kaikialla viheriöi, pellot ja niityt peittyvät kukkaloistoon. Näin kesä näyttää meille parhaimman ja kauneimman puolensa ja tästä kauneudesta me iloitsemme.

Aivan samoin kolminaisuuden aikakin osoittaa, kuinka Jumalan Sanan kylvö puhkeaa kukkaan. Vaikka paljon kylvetystä siemenestä meneekin hukkaan, putoaa tien oheen, rikkaruohojen sekaan, kalliolle tai joutuu lintujen ruuaksi, niin silti osa putoaa hyvään maaperään, alkaa itää, puhkeaa kukkaan ja tuottaa satoa.

Värikkään Jumalan Sanan kylvökentän muodostavat ne kymmenettuhannet ihmiset, jotka tänäkin kesänä kokoontuvat kirkkomme eri herätysliikkeiden kesäjuhlille pyytämään ja saamaan elämälle virvoitusta. Tällaisia juhlia ovat mm. Suviseurat Lopella ja Herättäjäjuhlat Isossakyrössä. Monelle juuri nämä kesäjuhlat ovat kesän kohokohta, joilta ei millään haluttaisi jäädä pois.

Saakoon meitä kaikkia ollat johdattamassa kesään ja sen moniin iloihin Saarnaajan kirjan sana: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä..” (vuoden 1938 käännöksen mukaan). Pyrkikäämme etsimään kesästämmekin sellaista, mikä pysyy eikä jouda roskiin heitettäväksi.

Taas kukkasilla kukkulat, Oi Herra kaikki vyötät. Ja laumat lukemattomat taas laitumilla syötät. Näin kaikki maa nyt iloissaan sinulle laulaa kiitostaan, julistaa kunniaasi. VK. 572:1

Runsain määrin kesän iloa ja aurinkoa jokaiselle toivottaen

Matti Vuohtoniemi

Kevään kohinaa

Kevät on kauneimmillaan ja kauheimmillaan. Puiden lehdet ovat hiirenkorvalla. Kevään ensimmäiset kukat ovat puhjenneet kukkaan. Aivan pian voikukat ovat jo kukassa. Olen kevätihminen, minulle kevät on uudelleen syntymisen aikaa. Tuntuu, että alan itsekin herätä henkiin raskaan talven jälkeen. Vaikka elämässä on aivan samanlaisia vastoinkäymisiä kuin talvellakin, niin ne eivät näytä läheskään yhtä vaikeilta kun maailma on täynnä valoa ja väriä. Toisaalta niille, jotka ovat allergisia koivun siitepölylle elävät vuoden vaikeinta aikaa. Omat ajatukseni kääntyvät pohtimaan asiaa hengellisestä näkökulmasta, kun on aika pohtia sitä, mitä ensi pyhänä on saarnattava kirkossa. Kirkkovuoden sunnuntain aiheena on Pyhän Hengen odotus. Päivän aiheessa on sama ristiriita kuin tässä kevään ajassa. Raamattu kuvaa Jeesusta elämän  valona. Tämä elämän valo antaa elämään iloa ja toivoa, mutta samaan aikaan paljastaa omassa sydämessä olevat väärät asenteet ja ajatukset. Pyhä Henki on juuri se voima, jonka kautta Kristus vaikuttaa tässä maailmassa. Hän tuo sydämeen sekä ilon, että totuuden siitä mitä meille ihan oikeasti kuuluu. Omalla kohdalla ajattelen, että antaa valon ja totuuden tulla vain sydämeen ja mieleen, se hoitaa ja parantaa. Suomen leijonat ovat mainostaneet maailmanmestaruuskisoja ”Leijonaa mä metsästän” hokemalla. Siinä vastaan tulee monenlaisia vaikeuksia, mutta kun kohtaa nämä hankaluudet pääsee lopulta perille. Tosin tässä lorussa leijonan metsästäjän valtaa suuri pelko silloin kun leijona lopulta kohdataan ja hän juoksee vauhdilla karkuun takaisin kotiin. Annetaan siis Pyhälle Hengelle lupa tulla vaikuttamaan omassa elämässä niin, ettei tarvitse lähteä karkuun vaikealla hetkellä, vaan taistellaan loppuun asti Jumalan voimalla, niin että sydämeen tulee rauha ja ilo Jumalan aikaan saamasta voitosta.