Seurakuntapastori Jari Lappalaisen kynästä

Pihtiputaan seurakunnan blogi – viikko 37, 2013

Elämänkoulussa ja vähän muissakin kouluissa…

Näin syksyisin minulle, elämänikäiselle opiskelijalle, nousevat aina voimakkaasti mieleen käydyt koulutiet ja opinpolut. Millaisilla opeilla tässä elämässä oikein pärjää? Monia on varmasti lapsuudessa ja nuoruudessa evästetty toteamalla, että ”käyhän kouluja, jotta pärjäät elämässä”. Itsekin olen näitä kehotuksia kuunnellut koko tähänastisen ikäni ja yrittänyt ottaa niistä vaarin, vaihtelevalla menestyksellä.

Ei ehkä kuitenkaan kannattaisi lähteä ns. soitellen sotaan, vaan harkita tarkoin, mikä opinahjo vastaisi parhaiten omia mielenkiinnon kohteita. Saattaa nimittäin käydä myös niin, että liian aikaisin laaditut ja vaaditut tulevaisuudensuunnitelmat poikivat ainoastaan epäonnisia hakeutumisia sellaisille opinteille, jotka eivät todellisuudessa vastaa lainkaan ihmisen omia valmiuksia kyseiselle alalle. Joskus vielä omaa tietään etsivät nuoret voivat läheisiään miellyttääkseen tulla hakeutuneeksi enemmän vanhempien ja sukulaisten haluamille ammattialoille, kuin juuri itseään kiehtovalle uralle. Mistäkö tiedän – no siitä, että minulle itselleni on kertynyt tähän ikään mennessä jo viisi tutkintoa eri aloilta. Kolme ammatillista ja kaksi akateemista.

Jos nuo edellä mainitut kannustukset koulutuksen tarpeellisuudesta tuntuvat tutuilta, niin tuttuakin tutumpi on varmasti myös tämä klassikko – elämänkoulu on kuitenkin se kaikkein tärkein ja opettavaisin koulu. Tätä toteamusta ei sitten ihan helpolla voidakaan kiistää. Eikä taida olla mitään syytäkään, sillä tottahan tuo on, hyvässä ja pahassa. Ammatin voi oppia kouluissa ja yliopistoissa, mutta elämän aakkoset opitaan niiden ulkopuolella. Akateemisilla arvosanoilla ei kohdata ihmistä, vaan eletyllä elämällä ja kuvaannollisesti suurilla korvilla ja avoimella mielellä.

No, ehkä kaikista käydyistä kouluista on kuitenkin ollut jotain hyötyä matkan varrella. Yo-merkonomin tutkinnon suoritettuani ryhdyin oitis kotikirjanpitäjäksi, debet ja kredit löysivät paikkansa sinisestä ruutuvihosta. Tradenomina kansantaloudelliset kuviot avautuivat syvemmin ja teologian opintojen myötä ihmisten kohtaaminen konkretisoitui ja oma uskonelämä sai uuden muodon. Sekä sokerina pohjalla – ravintolakoulun käytyäni osaan keittää aamulla kaurapuuron ja töissä välillä kahvit korvaamattomille kollegoille.

Siunausta ja värikylläisyyttä syksyynne 

                                               toivotellen seurakuntapastori Jari Lappalainen