Kotien adventtikoristeista yleisimpiä lienevät
adventtikalenterit ja nelihaarainen kynttelikkö. Molemmat mittaavat aikaa, joka
vielä on jäljellä jouluaattoon. Joka adventtisunnuntai sytytetään uusi kynttilä
palamaan. Mitä lähemmäksi joulua tullaan, sitä suuremmaksi valon määrä kasvaa.
Jeesus sanoi itsen näin: ”Minä olen maailman valo. Se, joka
seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Kynttilät tuovat kirkkautta ja lämpöä ympärilleen. Ne
kuuluvat joulun rauhoittumiseen ja rukoukseen. Niiden valossa voimme miettiä
joulun todellista merkitystä, Jeesuksen syntymää Betlehemissä.
Meidän jouluvalmistelumme on kuitenkin usein täynnä tohinaa.
Voisi sanoa, että joulun valmistamiseen liittyvällä tohinalla on syvimmiltään
jumalallinen sisältö. Kun Jumala itse on tulossa maailmaan, tapahtumaan pitää
valmistautua mahdollisimman näyttävästi. Suurta juhlaa on lupa valmistaa
suurieleisesti. Toisaalta vähäisemmät ulkoiset puitteet voivat antaa enemmän
aikaa rauhoittumiselle ja hiljentymiselle.
Adventin tehtävän on valmistaa tietä, jotta voisimme ottaa
vastaan Jumalan lahjan: eli Jumalan ihmiseksi tulon. Joulua valmistamalla
raivaamme tietä oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle. Se vapauttaa kaikesta siitä,
mikä pyrkii tukahduttamaan vapauden ja rakkauden.
Adventin aika korostaa vahvasti uuden alkamista. Tarvitsemme
uutta toivoa. Juhla syntyy siitä, kun
Jumalan lupaukset täyttyvät. Adventin päätehtävä on rohkaista uuteen elämään.
Hyvää adventin aikaa!
Arja Huuskonen, kirkkoherra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti