Hei vaan Kinnulasta! 
Kesä vaihtuu syksyyn, vihdoin aurinko näyttäytyy. Syksy on kaunis vuodenaika - marjat ja kasvit saadaan talteen, värit kohta ruskaksi muuttuu, ilma muuttuu kirpeäksi. Kesää taas hyvästellään talvea odotellessa. Tästä kesästä jäi erityisesti mieleeni ensimmäinen rippileirini täällä, jota Pihtiputaan leirikeskuksessa kävimme Kinnulan nuorten kanssa pitämässä. Siellä leirin lempilauluksi tuli punaiseen Nuoren seurakunnan veisukirjaan tullut uusi laulu Tuuli kulkee. Sitä lauloimme leirillä ja sen toivoivat monet rippijuhlassa laulettavaksi. Se menee näin:
"Elämää emme pysty määräämään. Tuuli kulkee missä tahtoo, painaa selkäsi seinään. Synnintunto saa sut riekaleiksi riepottaa. Miksei se anna olla vaan? Sun salaisissa haaveissas, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken, mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin, että sattuu.
Sinä kesänä oltiin rippileirillä. Tuuli kulki missä tahtoi, painoi selkäsi seinään. Sait synnit tunnustaa ja padot lähti murtumaan. Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan. Sun salaisissa haavaissas joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken, mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin, että sattuu."

Armorikasta syksyä toivottaa Elina-pappi.