Lehdet ovat viimepäivinä olleet pullollaan kirjoituksia aktiivisista isistä, niistä jotka ovat olleet mukana synnytyksessä, osallistuneet pienten lasten hoitoon aktiivisesti, ovat mukana lasten harrastuksissa ja arvostavat muutenkin isän roolia. Tuntuu siltä, että maailma olisi pullollaan täydellisiä isiä. Jotenkin vaan tuntuu, että en ole todellisessa elämässä tavannut montaakaan kiiltokuvaisää. Voi olla, että monet isät kokevat huonommuutta näitten rooliodotusten edessä.Monta kertaa miehen työ ja monet muut vastuut tai harrastukset menevät isän roolin edelle. Minusta tuntuu, että tänä päivänä isältä vaaditan valtavan paljon. Olisiko inhimillisempää jos joskus kirjoitettaisiin tavallisesta isästä, joka kamppailee ajankäytön kanssa, yritää jotenkin pärjätä kaikkien odotusten kesellä. Toivoisin itse, että isä saisi kokea arvostusta itsenään, eikä kaikkien suoritusten kautta. Moni isä saattaa sisimmässään ajatella, että olenko minä tarpeeksi hyvä isä tai että minusta ei ole isäksi kaikkien noiden malli-isien rinnalla, ja antaa periksi.
Tahtoisin kertoa kaikille noille epvarmoille isille, että kyllä sinä kelpaat. Jospa vaikka istuisit hetkeksi paikalleen ja pysähtyisit miettimään mitä lapsesi sinulta odottavat, ehkä jonkun ystävällisen sanan, vähän aikaa ja vähän välittämistä. Sinä, ihan tavallinen isä, olet tarpeeksi hyvä isä lapsillesi, vaikka joskus onkin vaikeaa uhmaikäisten tai murrosikäisten lasten kanssa, riität siltikin. Vanhemmuus ei ole koskaan helppoa, ja hyvänä isänä oleminen on yksi niistä elämän vaikeimmista asioista.
1 kommentti:
Asiaa kirjoitat. Erityisesti tänä aikana olisi hyvä muistaa pysähtyä, niin kuin kirjoitit: "Jospa vaikka istuisit hetkeksi piakalleen ja pysähtyisit..." terveisin Margit
Lähetä kommentti