torstai 11. elokuuta 2011

Pihtiputaalla

Seurakunnan uutena työntekijänä lähdin tutustumaan seurakunnan tiloihin. Kirkkotarhaan vei ensin tie.

Pääkirkossa kävin todetakseni, että kirkkoon kävijää tervehtii Raamatun sanat: ”Tulkaa minun tyköni kaikki”. Sanat tervehtivät kirkkoon tulijaa ja kertovat, että sinä, joka olet surullinen tai sinä, joka olet iloinen tai sinä, jonka mieli myllertää, olet tervetullut kirkkoon kuulemaan Jumalan Sanaa. Siis me kaikki olemme tervetulleita kirkkoon ajatuksinimme ja huolinemme. Saattaahan olla niin, että siellä Sanan äärellä istuessamme ja kuunnellessamme ja veisatessamme virsiä, unohdamme päivän murheet. Saamme kenties palata kotiin ravittuina.



Kirkkoon tullessamme voimme sytyttää kynttilän ja muistella tärkeää ihmistä tai tärkeäksi pitämäämme asiaa. Kynttilä odottaa sytyttäjäänsä.



Kirkosta poistuessamme voimme käydä muistelemassa omaa omaistamme sankarihautausmaalla. Tai voimme muutoin katsella aluetta ja kiittää Isiemme uhrauksista maamme hyväksi. Kulkiessani aurinko paistoi ja loi säteitään. Heijasteli värejään. Kukat kukkivat. Nurmikko viheriöi.


Kirkkotarhan portin juurella saattoi vielä levähtää ja katsahtaa ilmoitustaululta tulevia tapahtumia tai vain jäädä jutustelemaan tuttavan kanssa.

Margit Bister

Ei kommentteja: