Ajatuksia ystävänpäiväksi Sunnuntai-kertomuksia-kirjasta Tittamari Marttisen tarinan pohjalta:
"Minä olen Monna. Olen ollut koko päivän kotona yöpuvussa. Ei minun mahani ole kipeä, vaikka sanoin äidille niin. Illalla kerron hänelle, miksi en jaksanut tänään mennä kouluun.
Päiväni on tuntunut pitkältä, paljon pitemmältä kuin tavallinen koulupäivä. Talo on ollut haljainen, vain jääkaappi on hurissut ja patterin ovat lorisseet ihan kummallisesti. Nyt istun ikkunalaudalla ja katselen pihalle. Lapsia kieppuu keinuissa ja kiipeilytelineissä. He heittelevät toisiaan lumipalloilla. Kukaan ei tule pyytämään minua ulos. En haluaisi mennäkkään. Olin tänään poissa koulusta, koska on ystävänpäivä. En tiedä, onko minulla yhtään ystävää. Koulussa kaikki suositut oppilaat saivat tänään kymmeniä kirjeitä ja kortteja. Ne jaettiin luokassa heti aamunavauksen jälkeen. Minä en mennyt kouluun, koska olisi ollut noloa, jos minulle ei olisi ollut yhtään korttia. Onneksi kaikki olivat tänään niin innoissaan korteistaan, etteivät huomanneet minun poissaoloani.Tai eihän sitä tiedä, ehkä joku sittenkin etsiskeli minua, vaikka kiittääkseen, sillä minä olin askarreillut kortin jokaiselle luokkatoverilleni.
Minulla meni niiden korttien askartelemisessa monta päivää. Olin ostanut värillistä kartonkia, tarroja ja kultahilettä. Olin liimannut kortteihin kuvia ja kirjoittanut niihin runonsäikeitä. Minusta olisi ollut kurjaa, jos jollekin olisi tullut ystävänpäivänä paha mieli. Ja vain siksi, ettei hän saanut yhtään korttia.
On hauskaakin olla yksin kotona. Koti tuntuu ihan erilaiselta kuin yleensä. Voin tehdä ihan mitä haluan: voin kuunnella radiota ja pomppia musiikin tahdissa, voin mennä suihkuun ja laulaa siellä täysin keuhkoin, voin sovitella päälleni äidin vaatteita, ja voin leikkiä pehmoleluilla, eikä kukaan sano, että se on tyhmää tai lapsellista. Yksin ollessani voin kuvitella olevani joku toinen ihminen, vaikka aikuinen! On hauskaa laitella itselle välipalaa ja lukea koulukirjoja ominpäin. Ja unohtaa koko ystävänpäivän. Vaikka ei sitä voi unohtaa.
Postiluukku kolahti äsken, ja lattialle putosi kaksi suklaasydäntä! Ja monta salaperäistä korttia! Ja ne olivat minulle!
Sitten soi puhelin. Laura soittaa naapurista. - Monna hei, mennäänkö laskemaan mäkeä? Et kai sinä enää ole kipeä? Anteeksi, etten lähettänyt sinulle korttia! En muistanut koko ystävänpäivää, kun olin itsekin kauheassa flunssassa!
Ei se mitään! Ei ystävyys ole kiinni yhdestä kortista! On hauskaa mennä laskemaan mäkeä Lauran kanssa. Siellä me hihkumme yhdessä kilpaa muiden lasten kanssa!"
Ystävänpäiväterveisin: Inkeri ja Katja
