Hei vaan Kinnulasta! 
Kesä vaihtuu syksyyn, vihdoin aurinko näyttäytyy. Syksy on kaunis vuodenaika - marjat ja kasvit saadaan talteen, värit kohta ruskaksi muuttuu, ilma muuttuu kirpeäksi. Kesää taas hyvästellään talvea odotellessa. Tästä kesästä jäi erityisesti mieleeni ensimmäinen rippileirini täällä, jota Pihtiputaan leirikeskuksessa kävimme Kinnulan nuorten kanssa pitämässä. Siellä leirin lempilauluksi tuli punaiseen Nuoren seurakunnan veisukirjaan tullut uusi laulu Tuuli kulkee. Sitä lauloimme leirillä ja sen toivoivat monet rippijuhlassa laulettavaksi. Se menee näin:
"Elämää emme pysty määräämään. Tuuli kulkee missä tahtoo, painaa selkäsi seinään. Synnintunto saa sut riekaleiksi riepottaa. Miksei se anna olla vaan? Sun salaisissa haaveissas, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken, mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin, että sattuu.
Sinä kesänä oltiin rippileirillä. Tuuli kulki missä tahtoi, painoi selkäsi seinään. Sait synnit tunnustaa ja padot lähti murtumaan. Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan. Sun salaisissa haavaissas joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken, mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin, että sattuu."

Armorikasta syksyä toivottaa Elina-pappi.

On ilo olla yhdessä!!

"Lapsen päiväkerho on reppu, kerhoeväät ja kerhotossut, lastenohjaaja ja kerhotila.. " Näin Seurakuntien Lapsityön Keskus kuvaa päiväkerhoa www.evl-skl.fi -sivuillaan. Ja jatkaa toiminnan ajatuksesta kertoen näin: "Lapsen hyvinvoinnin kokonaisvaltainen edistäminen on päiväkerhon kaunis painotus. Se perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen; tyttö ja poika tulee nähdyksi kokonaisena ihmisenä."
Näitä perusajatuksia mekin pyrimme edelleen parhaamme mukaan toteuttamaan tänä syksynäkin alkavissa päiväkerhoissa.
Pihtiputaalla päiväkerhoihin on ilmoittautunut tänä vuonna yli 80 3-5-vuotiasta kerholaista. Kerhoryhmiä kokoontuu Muurasjärvellä, Alvajärvellä ja kirkonkylällä.
Kerhon alku saattaa jännittää, varsinkin uusia kerholaisia (niin vähäsen meitäkin), mutta yleensä alkuun päästyä jännitys hellittää ja pääsemme viettämään yhdessä mukavia kerhohetkiä. Kerholaiset ovat saaneet kotiin postia seurakunnalta (huom! kerholaisen vanhempi: jos jostain syystä kerhokirjettä ei ole tullut, pirautappa meille!!), jossa kerrotaan enemmän käytännön asioista, mutta muistetaan ottaa kerhoon mukaan ainakin avoin ja iloinen mieli, jotta kerhovuosi voisi tuoda uusia kokemuksia ja taitoja kasvamista tukemaan.

Lopuksi poiminta Kotien rukous-kirjasta:

Aurinko nousee aamuin ja illoin katoaa.
Ihmiset uuden päivän elettäväksi saa.
Ja aurinko kiertää kotimme, äiti Maa.
Sen joka kierros hiukan lapsia kasvattaa.
Sinulle kiitos, Isä, päivästä vuosien.
On ihmeellinen lahja kiitävä hetkinen.

Syysterveisin: Inkeri ja Katja