Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Saarn.3:1
Ei auta vaikka kuinka haluan kaiken tässä ja nyt. Ei auta vaikka haikailen mennyttä hyvää. Ei auta vaikken haluaisi luopua, antaa periksi unelmasta. ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Miten vaikea tyytyä.
Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, Saarn.3:2
Mistä kaikki alkaa? Mihin kaikki päättyy? Miksi pieni lapsikin voi kuolla? Onko kuolemassa siemen uudesta alusta? Onko väärin ajatellakaan niin? Mitä kuoleman jälkeen on? Millainen on taivas?
Aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, Saarn.3:3
Täytyykö kaiken entisen sortua ennen kuin uudelle on tilaa? Voisinko minä päättää milloin on hyvä aika muutokselle? Miksi uuden pitää tuntua niin vaikealta?
Aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, Saarn.3:4
Eikö voisi valita elämästä vain ne juhlat, iloiset hetket? Ne jolloin ystävän kanssa naurettiin vatsat kipeiksi ja jolloin unohdettiin mille nauretaan. Voisin ottaa riemun ja huolettomuuden. Mutta kuka saa sen toisen puolen?
Aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
Saarn.3:5
Mistä se johtuu, että huomaa kunnolla välittävänsä vasta kun ikävöi? Miksi pitää joutua olemaan erillään juuri kun toista eniten kaipaisi? Muistanko iloita rakkaistani kun he ovat osa jokapäiväistä elämääni? Miten kertoisin heille heidän olevan tärkeitä?
Aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, Saarn.3:6
Kun jotain haluaa oikein kovasti. Kun ei halua menettää yhtäkään hetkeä. Miten siitä samasta asiasta voi toisena hetkenä tulla yhdentekevä, turha, jota ei muista koskaan edes halunneensa.
Aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, Saarn.3:7
Mikä hiljaa olemisessa on vaikeaa? Miksi on vaikeaa puhua omista tunteistaan tai mielipiteistään? Voiko toista ymmärtää sanoitta, pitäisikö toista ymmärtää sanoitta?
Aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. Saarn.3:8
Onko pakko riidellä? Miksi rakkaimpiaan loukkaa kaikkein helpoimmin? Haluaisin pyytää anteeksi. Minua on loukattu, eikö tuo toinen ymmärrä sitä. Löydämmekö sovintoa?
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11
Tämän olen tehnyt kynttiläpoluksi nuorten leirille tänä syksynä. Tätähän elämä on, muutosta jonka virrassa eletään Jumalan johdattamana ja kantamana. Välillä tuo muutos on helpompaa ja välillä vaikeampaa hyväksyä, välillä se on näkyvämpää ja välillä niin pientä että tuntuu ettei mitään edes tapahdu.
Nyt eletään muutosten aikaa. Seurakuntavaalit ovat käsillä, myös nuoret saavat äänestää. Aika näyttää mihin tämä Pihtiputaan seurakuntaa johdattaa. Viisaita päättäjiä tarvitaan jatkossakin seurakunnan ja kirkon asioita pohtimaan. Onneksi kaiken tämän muutoksen keskellä on yksi joka pysyy. Yksi joka on ollut, on ja tulee olemaan. Siihen saamme luottaa!
