Maata Näkyvissä -festarit 2010

Tosiaan, nuo jo kauan odottamani festarit ovat viikonloppuna ja en oikein meinaa uskoa sitä todeksi. Sitä on odotettu niin kauan aikaa ja suunniteltu, että onko se nyt sitten oikeasti toteutumassa vai.. On se, ihanat muistot tulvivat viime reissulta mieleeni, kun ajattelen niitä yhteislauluhetkiä ja sitä, että kaikki ovat siellä saman asian vuoksi; kuuntelemassa kertomuksia, tarionoita, ihmetyksiä kummastuksia Jeesuksesta, joka kuoli meidän kaikkien tähden. Kai se on se syy, miksi odotan matkaa niin kovasti; saan kuulla erilaisten ihmisten ajatuksia Jeesuksen ja Jumalan ihmeellisyydestä..ihanaa talven odotusta! @väpä kuittaa

Kaikella on määräaikansa

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Saarn.3:1
Ei auta vaikka kuinka haluan kaiken tässä ja nyt. Ei auta vaikka haikailen mennyttä hyvää. Ei auta vaikken haluaisi luopua, antaa periksi unelmasta. ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Miten vaikea tyytyä.

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, Saarn.3:2
Mistä kaikki alkaa? Mihin kaikki päättyy? Miksi pieni lapsikin voi kuolla? Onko kuolemassa siemen uudesta alusta? Onko väärin ajatellakaan niin? Mitä kuoleman jälkeen on? Millainen on taivas?

Aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, Saarn.3:3
Täytyykö kaiken entisen sortua ennen kuin uudelle on tilaa? Voisinko minä päättää milloin on hyvä aika muutokselle? Miksi uuden pitää tuntua niin vaikealta?

Aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, Saarn.3:4
Eikö voisi valita elämästä vain ne juhlat, iloiset hetket? Ne jolloin ystävän kanssa naurettiin vatsat kipeiksi ja jolloin unohdettiin mille nauretaan. Voisin ottaa riemun ja huolettomuuden. Mutta kuka saa sen toisen puolen?

Aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
Saarn.3:5
Mistä se johtuu, että huomaa kunnolla välittävänsä vasta kun ikävöi? Miksi pitää joutua olemaan erillään juuri kun toista eniten kaipaisi? Muistanko iloita rakkaistani kun he ovat osa jokapäiväistä elämääni? Miten kertoisin heille heidän olevan tärkeitä?

Aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, Saarn.3:6
Kun jotain haluaa oikein kovasti. Kun ei halua menettää yhtäkään hetkeä. Miten siitä samasta asiasta voi toisena hetkenä tulla yhdentekevä, turha, jota ei muista koskaan edes halunneensa.

Aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, Saarn.3:7
Mikä hiljaa olemisessa on vaikeaa? Miksi on vaikeaa puhua omista tunteistaan tai mielipiteistään? Voiko toista ymmärtää sanoitta, pitäisikö toista ymmärtää sanoitta?

Aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. Saarn.3:8
Onko pakko riidellä? Miksi rakkaimpiaan loukkaa kaikkein helpoimmin? Haluaisin pyytää anteeksi. Minua on loukattu, eikö tuo toinen ymmärrä sitä. Löydämmekö sovintoa?

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11


Tämän olen tehnyt kynttiläpoluksi nuorten leirille tänä syksynä. Tätähän elämä on, muutosta jonka virrassa eletään Jumalan johdattamana ja kantamana. Välillä tuo muutos on helpompaa ja välillä vaikeampaa hyväksyä, välillä se on näkyvämpää ja välillä niin pientä että tuntuu ettei mitään edes tapahdu.

Nyt eletään muutosten aikaa. Seurakuntavaalit ovat käsillä, myös nuoret saavat äänestää. Aika näyttää mihin tämä Pihtiputaan seurakuntaa johdattaa. Viisaita päättäjiä tarvitaan jatkossakin seurakunnan ja kirkon asioita pohtimaan. Onneksi kaiken tämän muutoksen keskellä on yksi joka pysyy. Yksi joka on ollut, on ja tulee olemaan. Siihen saamme luottaa!

Vanhusten viikkoa

Päälimmäisenä ajatuksissa on tuleva viikko..
Valtakunnallista vanhusten viikkoa vietettään viikolla 40 ( 4.-10.10.). Seniorityöryhmän kanssa olemme koonneet viikolle monenmoista ohjelmaa.
En malta olla samalla kehumatta, tuosta seniorityöryhmästä on muodostunut todella hyvä ja tekevä ryhmä! Mukaan on pyritty kutsumaan kaikki varttuneille tekemistä suunnittelevat ja tekevät. Parasta ryhmässä on, että kaikki haluavat osallistua sekä ideoimiseen, että tekemiseen!!!
Mutta siis vanhusten viikosta...
Maanantaina klo 13 Sopukassa esiintyy tenoriluutnantti Raimo Salonen ( samaisena aamuna aamutv:ssä, kuulemma ) sekä Teijo Rekonen.
Tiistaina klo 11 mukava päivä Muurasjärven koulun salissa.
Keskiviikkona vietetään ehtoollishartauksia klo 10 Muurasjärven kirkossa, 12 veteraanitalolla, 13 sairaalassa, 14 Sopukassa (kahvitus klo 13.30) ja klo15 Kaskessa.
Torstaina klo 13 on liikutatapahtuma Pihtipudas-salissa. Tiedossa testauksia, perinnettä, kahvia ym.
Perjantaina klo 11 kylätapahtuma Elämäjärven koululla. Riitta höyry Höykinpuro järjestelee sinne kyytiä.
Ja tietenkin viikolle juhlallinen päätös: Su 10.10 vietetään vanhustenviikon ehtoollisjumalanpalvelusta pääkirkossa. Yritämme saada kaikki halukkaat ainakin Sopukasta mukaan kirkkoon. Vapaaehtoisia kutsutaan Sopukan aulaan klo 9.20.
Ja Mirja Sopukan keittiöltä on luvannut, että koko viikon Sopukassa tarjoillaan perinneruokia, ei kun maistelemaan!
Kyllä tuntuu oikeasti hyvältä tehdä yhdessä. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille. Toivotaan yhdessä, että ensi viikolla ihmiset löytäisivät nämä tilaisuudet.
Siunattua syksyä kaikille.

Olipa kerran Tahkoniemessä...

Jos joskus tuntuu siltä, että oma maailma on tullut aivan liian ahtaaksi ja kankeaksi eikä löydy tilaa kasvaa tai liikkua, ota vihje luonnosta ja näin suurilla ponnistuksilla saattaisit onnistua nostamaan pääsi pinnan yläpuolelle.....

... ja ehkä elämästäsi tulee enemmän ja enemmän värikkäämpi ja jopa sokerilla kruunattu......

T. Keith

Syksyn tuulet

Kesä alkaa jäädä taas historiaan ja käännämme kohti syksyä. Hautausmaan tunnelma alkaa jo heti muuttua. Kesäkukat väsyttävät ja niiden oma loistokausi himmenee. Niiden paikkoihin alkaa ilmestyä kanervien värit. Syysvärit näkyvät jo puissa ja maassa on ensimmäiset kultatäplät vihreän ruohon päällä. Pihlajanmarjojen ja vaahteranlehtien voimakkaat värit ja syystaivaan vaikuttavat muodot ilmoittavat syksyn saapumisen. Muuttolinnut ovat rauhaton ja valmistelevät lähtöön. Illat pimenevät ja kynttilät alkavat valaistaa hautausmaamme.

Tämän sunnuntain aihe on kiitollisuus. Kun mietin tämän vuoden kesän meno hautausmaalla tulee heti mieleen kiitollisuus monesta asioista. Kiitän seurakunnan päätöksentekijät siitä, että olette edelleen valmiina sijoittaa riittävät resurssit hautausmaalle. Kiitän meidän kesätyöntekijät lojaalisuudesta ja ahkeran työnteosta. Kiitän seurakuntalaiset, jotka käyvät hautausmaalla ja ylläpitävät omat sukulaisten hautapaikat. Kiitän myös ne muut kesävieraat, jotka tulevat muualta etsimään ja vierailemaan lähiomaisten haudat. Kiitän myös meidän urakoitsijat ja hautauspalvelut, jotka osallistuvat hautausmaan menoihin. Ja tämän kaiken yläpuolella on Luoja, johon kuuluu kaikki kiitokset.

Mitä kesästä jäi mieleen?

No, huh huh hellettä, mikä kesä! Muistan vielä miten jotkut ehtivät rankan kylmän talven jälkeen epäillä koko ilmaston lämpenemisen totuutta (minäkin mukaanlukien 3t:n hautapaikan kaivuun jälkeen ja -30C). Mutta epäilys jäi lyhyeksi kun kesän helle pysyi sitkeästi +30C yläpuolella.....Tuli vaan mieleen miten myös uskomme usein alkaa lipsahtaa epäilyn puolelle ja tarvitsee säännöllisesti rohkaisua ja jopa todistustakin.

Kävimme lomamme aikana Lapissa vaelluksella Pyhätunturilla ja sieltä saatiin yliannos luonnon kauneutta ja ylivoimaisuutta. Maisemat olivat huikeat - kokemus oli hieno:

Toisaalta kesän myrskyt olivat järkyttäviä ja pelottavia. Suuret tuhot eri puolelta muistuttivat miten turvallisen tuntuinen maailmamme voi hetkessa kaatua sekasortoon. Kaatuneet puut tukkivat tiet ja tuhosivat talojen kattoja, sähköt katkesivat, kännykät hiljenivät, ruoat loppuivat kaupoissa, elekroniikka paloi kelvottamaksi, jopa kirkonkellot soivat itsekseen keskiyöllä kuin jonkun tuomiopäivän viestinä... kokemus oli järkyttävä:

Eli tavalla tai toisella - olipa Luojan luonto kesällä 2010 tosi puhutteleva... vai mitä?

Rippikoulua, rippikoulua, rippikoulua

Tähän on nyt tultu. Kesän ensimmäinen rippikoululeiri on pian alkamassa. Sitä seuraavat heinäkuussa sitten kaksi muuta. Pihtiputaan nuoria käy toki muuallakin leirijaksonsa tässä kesän mittaan ja nopeimmat on jo ehditty konfirmoidakin. Työntekijän näkökulmasta kuitenkin se suurin ponnistus on käsillä. Viime päivien Do-lista on ollut aika pitkä.

Nuoriin on saatu tutustua vähän jo tässä kevään mittaan, mutta oikeastaan on aina yhtä suuri yllätys millainen leiri kustakin tulee. Vasta täysi leirielämään heittäytyminen näyttää millaisia tyyppejä porukkaan mahtuu ja miten kaikki toimivat yhteen. Varmaa on kuitenkin se, että jokaisesta tämän kesän rippikoululeiristä, oli se sitten missä päin Suomea tahansa, tulee täysin omanlaisensa.

Tänä vuonna rippikoulussa, tässä vaiheessa tietysti lähinnä suunnittelussa, on yritetty entistä enemmän korostaa yhteistyötä. Tarkoituksena on tehdä leiristä kokonaisuus jossa ei korosteta sinun ja minun oppitunteja tai vastuualueita, vaan viikon pätkä elämää jota käydään rakentamaan yhdessä työntekijöiden, isosten, leiriläisten ja ennen kaikkea Jeesuksen kanssa kulkien. Ikuinen sanoma rakkaudesta, armosta, toivosta ja jokaisen ihmisen arvosta on aina yhtä huikea haaste meille. Miten paljon se tarjoaa mahdollisuuksia ja miten pieneksi se jokaisen nöyryydessä pakottaa.

Siunattua kesää jokaiselle!


Jutta Hiltunen, nuorisotyönohjaaja

Tervehdys kaikille Pihtiputaan seurakunnan asioista kiinnostuneille!

Tämä kirjoitus on seurakuntamme historian ensimmäinen blokikirjoitus. Tarkoituksemme on kirjoittaa blokiin ajankohtaisia asioita seurakuntamme toiminnasta eri työaloilta. Voit kommentoida kirjoituksiamme ja kertoa ajatuksiasi seurakuntaan liittyen.

Tällä hetkellä me työntekijät saame olla monessa mukana. Eri ryhmien kevätjuhlat ovat meneillään ja samaan aikaan suunnitellaan kesän leirejä. Myös hautausmailla ollaan täydessä vauhdissa. Muistokivien oikaisu ja hautojen tasoitus on alkamassa ja monet muut kesätyöt ovat jo käynnissä. Viikon 23 alusta lähtien aloitetaan hautausmailla kukkien istutus, jos säät ovat suosiolliset.

Positiivista ja vuorovaikutuksellista tulevaisuutta toivoen
Tarja Puukko
vt. kappalainen